Tervetuloa seuraamaan Avril Honeyc:in elämää. Tämä nainen jäi pienenä orvoksi eikä tiedä muuta äidistään ja isästään kuin että he jättivät tyttärelleen 20 000 § perintöä, eräänä päivänä Avrilia tuli vastaan kadulla joku tonttikauppias joka sanoi myyvänsä tonttia 15 200 § hinnalla ja sanoi että talo olisi jo valmiina...
Nyt Avrilista kuitenkin tuntui että kauppias oli huijannut pienoisesti. Nyt jäi 4 800 § rakentaa pieni mökkerö, ajatus puistatti mukavuudenhaluista Avrilia.
Lehteä hakiessa Avrilia vastaan tuli naapurin mummo mutta nyt juuri ei oikein ollut mieltä jäädä juttelemaan.
Nyt oli jo korkea aika hakea töitä jos tästä hökkelistä meinattiin saada asumisenarvoinen rakennus.
Kimallekylän posteljooni tässä hei. Kyllä, juuri näin. Avrilia mietitytti miksei nämä postipojat koskaan olleet täysikasvuisia miehiä.
Jep, ja kylään tuli naapurin Ava Quackle (kaunis), joku urpå (ruma)
Sekä (ruma) nainen. Ei yhtään ehdokasta Avrilille.
Avril päätti käväistä päiväsuihkussa mutta Ava vain peitti silmänsä.
"Mutta minullahan on kaunis kroppa" Avril ajatteli.
Saman päivän aikana vielä ohi kulki joku Kyösti, eikö yhtään komeampia saisi näistä Townieista?
Iha outo tyyppi ainakin Avrilin mielestä. Lupasi ostaa Avrilille kauniit vaaleanpunaiset korkokengät jos tämä suostuisi tulemaan Kyöstin vaimoksi.
Avril tunsi heti Irinaa kätellessään että näistä tulisi hyvät ystävät. Saa nyt nähdä...
Olihan näitä ilkeämpiäkin tyyppejä olemassa, kuten Benjamin Lohela, jolla on karsea nenä.
Sai Avril vielä kylmän öisen suihkunkin, mutta se ei Irinan ja Avrilin välejä rikkonut.
Öistä iltapalaa with Irina.
Lopulta Avrilin oli aika käydä nukkumaan, huomenna on ensimmäinen työpäivä tiskaajana ravintolassa...
Ja aamuinen aurinko kiiri jo taivaalla kun Avril päätti syödä jotain.
Ennen työauton tuloa Avril ehti jo haaveilla isommasta telkkarista. Ehkä sitten omalla ajallaan, Avril...
Kauaa ei isosta telkkarista ehtinyt unelmoida kun piti lähteä yksinkertaisesti tiskaamaan.
Ja myöhään iltasella takaisin. Ylennys mukana. Boonusrahat oli ihan kiva ylläri.
Ja sitten oli aika soittaa kiinalaista. Lähetit kun olivat Avrilin mielestä aina niin komeita?
Tällainen tyyppi ne kiinalaiset nuudelit toi... Edestä näyttää ehkä ihan kivalta, mutta sitten sivuprofiili on ihan eri juttu. Ei kelvannut mulle eikä Avrilille.
Avril päätti viedä kiinalaiset suoraan roskiin, ei tuollaisen tyypin tuomaa ruokaa voi edes syödä!
Roskia viedessä tuli huomattua tällainenkin elollinen olento.
No niin Avril, tules pois ennenkuin välit kasvavat ihan liikaa!
"Mutta kun se on niin söpö..."
Lopulta oli aika käydä (taas) nukkumaan. Nyt vällyjen alle.
Aamulla Ava soitti taas, Avril oli vähän tekopirteällä päällä. Ei sen muijan juttuja jaksanut kuunnella.
Kyllähän se Avril jotain järkevääkin sillä puhelimella teki. Kuten soitti ruokalähetin. Jos tässä olisi sitä ns. komeutta.
Ruokalähetti oli Avrilin mieleen. Tästä miehestä Avril kuule nyt pidetään kiinni!
Juttu ehkä vähän takelteli mutta kiva tämän miehen kanssa oli jutella. Avril kyseli jo vähän että milloinka tavattaisi ja miehelle kävi mikä päivä vain.
Päivällisen aika. Sitä samaa. Voileipiä niinkuin aina. Saisi sen miehen niin voisi tehdä muutakin ruokaa...
Avril hoksasi kadulla kulkevan Ruusu-kissan. Söpö kuin mikä!
Avril kekkasi, että tällaisen kissan hän haluaisi eläkepäivilleen.
Mutta selvää jälkeä kissa teki, ainakin Avrilin rakkaasta puna-valkoraidallisesta nojatuolista.
Ja illalla olikin jo aika kutsua ystäviä kyläilemään. Huomenna vasta Ukko, se ruokalähetti.
Tämän takia Ava ja muut Avrilin ystävät eivät välillä pitäneet Avrilista.
"Siis daa hei, mää oon edes"
Tähän päättyi ensimmäinen jakso : Sinkkunaisen elämää kirjoitin sen su 2. syyskuuta loppuun klo 20:03
Seuraavassa jaksossa katsotaan kun Avrilista tulee "warattu" ja kuka vie ukkomiehen paikan Avrilin rinnalta. Entä miten menee kun Avril totuttelee rouvan virkaan?
Kommentit